Jarkko
Savun tuoksuinen halaus
me istuttiin alas
jalat toisiansa koskettaen
ja niin samanlaiset sanat
kuin naksahdukset nuotion
kipinöinä kylmyyteen sammuen
katseet hehkuun hiilloksen sulaen
kuumuus kipuna sydämessä sykkien
kosketukseen kaikki muu kadoten
tämä hetki vailla ajatuksen varjoa
antaa valon loistaa
liekkien lyöden ylle pilvien harmaiden
Jarkko
On meillä vielä pikkuisen voimaa
älä turhaan itke
katso kuinka sä jaksat vielä kävellä
siis kuljetaan yhdessä vielä aamuun moniin
istutaan iltaa laskevaa
nukahda vain siihen vasten olkaani
mä pdän kädestäs kiinni ikuisesti
ettei sun tarvi mitään pelätä
vielä vierii kyyneleet ja sattuu sydämeen
kun aika sinut ottaa ja minut jättää
jäit silti sydämeeni kipuna kauniin polttavana
Jarkko
Jarkko
Jarkko
Hiljaisuuden hellä halaus
se kietoutuu kipeää tehden
ja se lintuna lauluksi luoksesi lentäköön
en ennätä sanoja siihen sanoa
on silti kuva joka vaiti viipyy sydämessäs
jäin edes hetkeksi mieleesi
sillä tiedät että se olin minä joka viimeksi kosketti
ja katsoit kun suljin oven
ja nyt uniesi jälkeen sulan aamuteehesi ihan oikeana ihmisenä
Jarkko
Jarkko
Et voi tulla enään uniini
ison ikävän ja suuren surun jätät vain sydämeeni
olisin niin halunnut vielä nähdä sinut
ja miksi sitten en saanut
nyt vain enkelinä unessani kuljet
enkä vastausta enään ikinä sulta saa
pelkät kysymykset lisääntyy
mutta sen tiedän että olit niin rakas
jos vain voisin niin hakisin sut takas
hei hei sinne kauas taivaan kannen taakse
Jarkko
Jarkey
Aamu uus ylläni vain kylmä syys
niin yksin vaikka kuitenkin kyljessäs kii
se sama polku aina niiaa mieliksesi
tän peiton saumat ratkon ja kahleet katkon
otan kädestäs kii ja sinuun liikahdan
hengität minuun ja mä herätän sut
paha unesi pois kulkee
sä sitä itkien kerrot
ja mä katson kuinka ikkunoista jää sulaa
Jarkey
Aina sinua katsoin ja valvoin
Iltaisin ajatukseni siiville laitoin
Ja luoksesi ne lentäen kannoin
Aamun ensi säteiden ihollasi kulkien
Mä sydämeesi nimeäni piirsin
Ja toivoin maailman meitä odottavan
Ja mä maltoin odottaa
Ja miten kauaksi sinä menitkään
Enää löydä sinua en
Joskus katson katua
Meidän yhdessä kuljettua
Ja yritän löytää kohtaa
Missä sä astuit pois
Ja nyt joskus pelkään
että sinut näen
Ja sen tähden silmäni suljen
Jotta sinut vain sydämessäni näkisin
Voidaanko nyt vain toisiamme muistaa
Sillain meidän varmasti hyvä kulkea on
Suljetaan silmät kohdallamme
Ettei meitä enää sattua voi
Jarkko
Jarkey
Mulla on vaan
yksi teekuppi
mut
ei kai se haittaa
sä voit juoda ensin
ja lisää siihen sokeria………….
Jarkey
Jarkey
Pirtin ikkunan rapsahdus
aamun valon heijastus
tuoksua kahvin
napsahdukset pesästä
tulen nieliessä puita kitaansa
paljas jalka astuu ruoho jo lämmennyt
heikko hentoinen tuulahdus järveltä
raikas järvi hiljaa liplattaa kuin pianisti säveliään
vene kulkee joutusasti veden pinnan väreilemään rikkoo
paikat vertyy voimakas veto hikikarpalon otsalle tuo
verkot painavat veneen pohjalle katiskat ja siellä räpistelevät veneen pohjalle muiden seuraksi
aamukahvia sekoitellen auringon lämpö iholle laskeutuen
hymy huulilla jo suussa limppua maistellen
Jarkey
Jarkey
Sun luona varjon jonkun muun näin
sua suudellen ja sut yöhön kietoen
sä et silmiäs koskaan avannutkaan
sillä et tunnetta oikeaa kestänyt ois
sillä liian paljon sydämessäsi kannettavaa oli
kai sen kaiken kanssa kulkea voi
vaan haavat voiko ne koskaan pois umpeutua
mä mielestäni voinka palan elämää pois jättää
jotta sua voisin vailla tuskaa rakastaa
Jarkey
Jarkey
Sun silmäs silmun lailla kevääseen avautuneet
sun kosketus kuin leijuvan lumihiutaleen herkkyys ja hentous
sun sanas laulua kauneinta aamun ensi säteen säveleen
taivaan punainen kajo hiljaa kulkee yllemme kun me toisiimme kietoudutaan
mä sain herätä sinun päivääsi ja mä annoin sinun kulkea sisälleni
kun se sydämessäni niin hyvältä tuntui
enkä jaksa pelätä enään huomista
sä olet siinä etkä mennyttä tai tulevaa
me ollaan nyt tauko elämän
ja olemme hiljaa pysähtyneet
Jarkey